20.12.2001

Botnia Juomat Oy:n konkurssipesän kanne Lapuan käräjäoikeudessa

Botnia Juomat Oy:n konkurssipesä (pesä) kertoi Länsi-Suomen verovirastoa (verovirasto) vastaan ajamassaan kanteessa, että Botnia Juomat Oy (Botnia) oli myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää eli konkurssihakemuksen jättämistä suorittanut verovirastolle maksuja 211 944 markkaa, joita ei ollut pidettävä tavanomaisina ja jotka olivat pesän varoihin nähden yhteismäärältään huomattavia. Pesän todelliset varat olivat olleet 615 711,94 markkaa. Koska tehty suoritus oli yli 10 % pesän varoista, oli kyse huomattavasta suorituksesta. Kyseessä oli ollut toistuvien maksujen, verojen suoritus. Oikeuskäytännön (KKO 1997:138) mukaan pitkään, yli kuukauden maksamatta olevien toistuvaiskulujen maksua ei voida pitää enää tavanmukaisina maksuina. Se, että velallinen oli pitkään maksanut maksuja myöhässä, ei ollut peruste pitää maksuja tavanomaisina, jos maksujen viivästymisen syynä oli ollut velallisen maksukyvyttömyys tai vakavat taloudelliset vaikeudet (KKO 1995:106 ja KKO 1997:138). Maksut olivat pienentäneet verovelan määrää.

Tämän vuoksi pesä vaati, että maksusuoritukset 211 944 markkaa määrätään peräytymään ja verovirasto palauttamaan mainittu summa pesään korkoineen.

Vastaus

Vastauksessaan verovirasto lausui, että suoritetut maksut eivät olleet olleet määrältään huomattavia. Lisäksi ne olivat olleet tavanomaisia. Koko toimintansa ajan yhtiö oli maksanut veroja epäsäännöllisesti ja tavan mukaan viiveellä. Tämä maksukäyttäytyminen huomioon ottaen veroerät eivät olleet olleet pitkään erääntyneinä maksamatta. Lainvalmistelun (HE 102/1990) mukaan maksu oli tavanomainen, ellei sen voitu katsoa objektiivisesti arvioiden olevan yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen ja konkurssiin. Tässä tapauksessa konkurssin syynä oli ollut valmisteveroja koskeva jälkiverotus. Varsinainen konkurssiuhka oli yhtiöllä ollut 2.12.1998 lukien, jolloin oli annettu tiedoksi konkurssisäännön tarkoittama maksukehotus. Vasta tämän jälkeen suoritetut maksut 89 785 markkaa tuli ottaa arvioinnissa huomioon. Ne eivät olleet olleet määrältään huomattavia. Ulosottohakemuksen tekeminen automaattisena toimenpiteenä ei muodostanut sellaista painostusta, joka tulisi ottaa huomioon. Verottaja oli muihin velkojiin nähden erilaisessa asemassa. Verottaja ei voi kieltäytyä antamasta uutta "luottoa", vaan yritys voi jättää tilittämättä lakisääteisiä maksuja (KKO 1998:92). Tässäkin tapauksessa tapahtuneiden maksusuoritusten rinnalla oli uusia verovelkoja syntynyt 185 336 markkaa, jolloin konkurssissa muiden velkojien jako-osuuksien suuruudet olivat säilyneet lähes samana (KKO 1997:174 ja KKO 1998:141).

Käräjäoikeuden tuomio 10.8.1999

Käräjäoikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että Botnia oli omasta hakemuksestaan asetettu konkurssiin 4.1.1999. 2.2.1999 vannotun pesäluettelon mukaan yhtiön varat olivat olleet 938 142,14 markkaa. Realisointitulos oli ollut

615 711,94 markkaa. Verottaja oli valvonut 351 905 markan saatavan.

15.10. ja 22.12.1998 välisenä aikana eli niin sanottuna kriittisenä aikana yhtiö oli suorittanut verovirastolle erääntyneitä arvonlisäveroja korotuksineen ja lisineen

211 944 markkaa. Suoritus oli tapahtunut kuudessa erässä maksun suuruuden ollessa 20 000 - 51 000 markkaa kerralla.

Saatavien perimiseksi verovirasto oli kääntynyt ulosottoviranomaisen puoleen 24.6., 22.10. ja 30.12.1998. Yhtiön tietoon oli saatettu veroviraston konkurssiuhkainen maksukehotus 2.12.1998. Kehotuksen jälkeen yhtiö oli maksanut arvonlisäverorästejä 89 785 markalla.

Yhtiön taloudellinen tilanne oli ollut vaikea muun muassa 562 790 markan valmisteveroja koskeneiden jälkiverotuspäätösten vuoksi. Tälle summalle oli tehty maksuaikataulu elokuusta 1998 lähtien. Saman vuoden lokakuulla yhtiö ei enää ollut kyennyt noudattamaan aikataulua.

Vuoden 1998 jälkimmäisellä puoliskolla yhtiö ei ollut kyennyt maksamaan tavarantoimittajalle tavaralaskuja, yhteismäärältään 919 870 ruotsin kruunua. Niin sanottuna kriittisenä aikana velat tavarantoimittajille olivat kasvaneet.

Elokuusta 1995 lähtien yhtiö oli maksanut kahta lukuun ottamatta kaikki arvonlisäveroerät myöhässä. Viive oli ollut päivästä reiluun kuuteen kuukauteen. Yhtiön toiminta oli ollut tappiollista lukuun ottamatta tilivuotta 1997.

Osapuolilla oli ollut eri näkemykset siitä, oliko maksettu määrä otettava huomioon yhtenä kokonaisuutena ja täyttikö maksettu määrä niin sanotun huomattavan maksun edellytyksen, olivatko maksut olleet tavanomaisia ja oliko verovelka pienentynyt vaiko kasvanut määrältään.

Käräjäoikeus totesi, että takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilain) 10 §:n nojalla velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy, jos velka oli maksettu määrällä, jota voidaan pesän varoihin nähden pitää huomattavana. Maksu ei kuitenkaan tällöinkään peräydy, jos sitä voidaan olosuhteet huomioon ottaen pitää tavanomaisena.

Hallituksen esityksen (HE 102/1990) mukaan maksun huomattavuutta arvioitaessa ratkaisevaa ei ole maksun suuruus sinänsä vaan sen suhde pesän varoihin. Pesän varoina otetaan huomioon siinä olevat todelliset varat eikä esimerkiksi pesäluettelossa mainitut (KKO 1997:174 ja KKO 1998:141). Merkitystä ei ole sillä, kuinka monessa erässä maksu on takaisinsaantiaikana maksettu. Lain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa on todettu, että jos maksut ovat vähintään 10 prosenttia pesän varoista, niitä on pidettävä huomattavina. Oikeuskäytännössä ei tätä kantaa vastaan puhuvia seikkoja ollut esitetty.

Pesän varat olivat olleet 615 711,94 markkaa. Yhtiö oli maksanut verottajalle kaikkiaan 211 944 markkaa. Tätä määrää oli pidettävä pesän varoihin nähden huomattavana.

Maksuja ei lain mukaan voida peräyttää, jos ne ovat tavanomaisia. Mikäli vain osa maksuista on tavanomaisia, loput maksuista voidaan peräyttää, jos ne ovat määrältään huomattavia.

Lainvalmistelutöiden (HE 182/1992) mukaan tavanomaisina voitaisiin pitää yleensä sellaisia maksuja, joiden ei objektiivisesti arvioiden voida olettaa olevan yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Esimerkkinä on mainittu juoksevat, toistuvat kulut, joita ovat muun muassa verot.

Mikäli tällaiset kulut olivat olleet pitkään maksamatta ja maksuun liittyy velkojan mahdollinen painostus, ei maksuja kuitenkaan enää pidetä oikeuskäytännön (KKO 1995:106) mukaan tavanomaisena, varsinkaan, jos maksut ovat johtaneet muiden velvoitteiden laiminlyöntiin. Juoksevien kulujen maksuja ei kuitenkaan pidetä mainitulla tavalla pitkään maksamatta olleen velan maksuna, jos maksut ovat liittyneet yhtiön normaaliin toimintaan, ja kokonaissaatavan määrä velkojalle ei ole maksujen johdosta alentunut (KKO 1998:141).

Botnian suoritukset verottajalle olivat kuuluneet sen normaaliin liiketoimintaan ja ne olivat olleet pitkään erääntyneinä (KKO 1997:138). Takaisinsaantiaikana tehdyt suoritukset eivät olleet osapuolten kirjallisten selvitysten perusteella olennaisesti muuttaneet verottajan kokonaissaatavan määrää yhtiöltä. Näissä olosuhteissa ei maksun tavanomaisuutta arvioitaessa ollut merkitystä sillä, oliko yhtiön kokonaisvelkamäärä kasvanut, tai miten muiden velkojien saatavia oli tuona aikana maksettu. Näin ollen ennen 2.12.1998 suoritetut maksut olivat olleet tavanomaisia.

Verottaja oli antanut yhtiölle tiedoksi konkurssiuhkaisen maksukehotuksen 2.12.1998. Tämän jälkeen maksut oli tehty sellaisen uhan alaisena, joka ei ollut antanut mahdollisuutta vapaaseen harkintaan siitä, mitä velkoja suoritetaan (KKO 1997:138). Lisäksi tuolloin oli jäänyt suorittamatta erääntyneitä saatavia muille velkojille niin, että saatavien kokonaismäärä oli kasvanut. Näin ollen näitä 89 785 markan suorituksia ei ollut pidettävä tavanomaisina. Aiemmin lausuttu huomioon ottaen määrää oli myös pidettävä huomattavana.

Botnian suorittamat 89 785 markan määräiset maksut verovirastolle olivat siten olleet määrältään huomattavia eikä niitä voitu pitää tavanomaisina.

Näillä perusteilla käräjäoikeus, hyläten kanteen kanteen muilta osin, määräsi Botnian maksut 89 785 markkaa verovirastolle peräytymään ja velvoitti veroviraston maksamaan pesälle 89 785 markkaa korkoineen.

Lisäksi käräjäoikeus antoi verovirastolle jälkivalvontaosoituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Iiro Clouberg.

Vaasan hovioikeuden tuomio 28.2.2000

Pesä ja verovirasto valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että takaisinsaantilain esitöissä (HE 102/1990, s. 15 ja 56) on todettu, että pesän varoihin nähden huomattavalla määrällä tapahtunut velan maksu voisi olla tavanomainen, jos maksu on koskenut juoksevia, toistuvia kuluja, esimerkiksi veroja. Jo pitkään erääntyneinä maksamatta olleiden velkojen suorittamista ei tällöinkään olisi perusteltua pitää tavanomaisena. Esitöiden mukaan on todennäköistä, että velkojat ovat tällöin saaneet suorituksensa vasta painostettuaan maksuvaikeuksissa ollutta velallista. Peräytymättä voisivat jäädä liiketoiminnassa suoritetut tavanomaiset juoksevat maksut, joilla ei voida katsoa olevan yhteyttä tulevaan konkurssiin.

Pesä oli vaatinut peräytettäviksi niin sanottuna kriittisenä aikana 15.10. - 22.12.1998 tapahtuneet maksut verovirastolle. Maksut olivat koskeneet erääntyneitä arvonlisäveroja korotuksineen ja lisineen. Suoritusten yhteismäärä oli ollut 211 944 markkaa. Hovioikeus katsoi, että kysymys oli ollut lain esitöiden tarkoittamista juoksevista, toistuvista kuluista. Maksut olivat tapahtuneet kahdesta lähes kuuteen kuukauteen myöhässä. Riidatonta oli, että Botnia oli elokuusta 1995 lähtien maksanut kahta erää lukuunottamatta kaikki arvonlisäveroerät myöhässä. Verottajan selvityksestä ilmeni, että aikaisemmat viivästykset olivat olleet yhdestä päivästä reiluun kuuteen kuukauteen. Johtopäätöksenä hovioikeus totesi, että peräytettäviksi vaaditut maksut verovirastolle olivat tapahtuneet myöhässä. Maksujen suorittaminen tällä tavalla myöhässä oli kuitenkin ollut tavanomaista jo muutaman vuoden ajan.

Kuten käräjäoikeus oli todennut, verottajan kokonaissaatavan määrä yhtiöltä ei ollut olennaisesti muuttunut kyseisenä kolmen kuukauden aikana. Yhtiölle oli kertynyt arvonlisäveroon liittyvää uutta velkaa verottajalle aivan konkurssiin saakka. Yhtiöllä oli vielä takaisinsaantiaikanakin ollut runsaasti verollista myyntiä. Erikoistilintarkastuskertomuksen mukaan ostovelkoja oli takaisinsaantiaikana kirjattu kirjanpitoon 724 000 markkaa ja niitä oli maksettu lukuisille eri toimittajille vastaavana aikana 689 000 markkaa. Näin ollen yhtiö oli takaisinsaantiaikana suorittanut paljon myös muiden velkojien maksuja. Ostovelkojen määrä kolmen viimeisen kuukauden aikana ennen konkurssia oli kasvanut 454 000 markasta 489 000 markkaan.

Yhtiö oli 2.12.1998 saanut tiedoksi verottajan konkurssiuhkaisen maksukehotuksen. Tällaisessa tilanteessa velallinen saattoi konkurssin välttääkseen suosia konkurssilla uhkaavaa velkojaa maksamalla tämän velkoja. Takaisinsaantilain 10 §:n nojalla peräytyivät kuitenkin vain objektiivisesti arvostellen epänormaalit maksut. Arviointi tehdään ulkonaisesti havaittavissa olevien tunnusmerkkien perusteella. Hovioikeus katsoi, etteivät myöskään 2.12.1998 jälkeen tapahtuneet suoritukset poikenneet merkitsevästi yhtiön aikaisemmasta maksukäyttäytymisestä verottajaa kohtaan. Verottajan saatavan kokonaismäärä ei ollut olennaisesti muuttunut myöskään tänä 2.12.1998 ja konkurssiin asettamisen 4.1.1999 välisenä aikana. Myös näitä maksuja oli siten pidettävä tavanomaisina.

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoi, että kaikkia peräytettäväksi vaadittuja maksuja voitiin pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina.

Hovioikeus hylkäsi pesän kanteen kokonaisuudessaan ja vapautti veroviraston tuomitusta maksuvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Olli Varila, Raija Liljenfeldt ja Jorma Rudanko. Esittelijä Timo Lehtonen.

Perustelut

Takaisinsaantilain 10 §:n mukaan velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy muun muassa, jos velkaa on maksettu määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan olosuhteet huomioon ottaen pitää tavanomaisena.

Takaisinsaantilain 2 §:n mukainen määräpäivä Botnian konkurssissa on ollut 4.1.1999. Riidatonta asiassa on, että kanteessa peräytettäviksi vaadittujen velan maksujen kokonaismäärä on pesän varoihin nähden huomattava. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko verovirastolle 15.10.1998, 16.11.1998, 27.11.1998, 3.12.1998, 9.12.1998 ja 22.12.1998 tekemiä, yhteensä 211 944 markan määräisiä arvonlisäveromaksuja korotuksineen ja lisineen pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina.

Lain esitöiden mukaan (HE 102/1990 s. 15 ja 56) tavanomaisina voitaisiin yleensä pitää sellaisia maksuja, joiden ei objektiivisesti arvioiden voida olettaa olevan yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Siten pesän varoihin nähden huomattavallakin määrällä tapahtunut velan maksu voisi olla tavanomainen, jos maksu on koskenut juoksevia, toistuvia kuluja, esimerkiksi veroja. Pohjoismaiseen lainvalmisteluaineistoon ja oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin viitaten on kuitenkin todettu, ettei jo pitkään erääntyneinä maksamatta olleiden velkojen suorittamista tällöinkään olisi perusteltua pitää tavanomaisena, koska on todennäköistä, että velkoja on saanut suorituksensa vasta painostettuaan maksuvaikeuksissa ollutta velallista.

Kanteessa tarkoitetut suoritukset on kaikki tehty viivästyneenä: 15.10.1998 tehty 51 192 markan suoritus kuukauden ja 28 päivää, 16.11.1998 tehty 30 967 markan suoritus viisi kuukautta ja yhden päivän, 27.11.1998 tehty 40 000 markan suoritus viisi kuukautta ja 12 päivää, 3.12.1998 tehty

20 000 markan suoritus viisi kuukautta ja 18 päivää, 9.12.1998 tehty 30 000 markan suoritus viisi kuukautta ja 24 päivää sekä 22.12.1998 tehty 39 785 markan suoritus kaksi kuukautta ja seitsemän päivää kunkin veroerän oma-aloitteisesta tilityspäivästä laskettuna.

Suoritetuista arvonlisäveroista neljä erää on siis ollut maksuhetkellä viivästyneinä yli viisi kuukautta, yksi runsaat kaksi kuukautta ja yksi lähes kaksi kuukautta. Useiden kuukausien verovelkojen maksuviivästykset eivät muun muassa niihin liittyvien korkeiden viivästysseuraamusten vuoksi kuulu normaaliin terveeseen yritystoimintaan. Ne ovat yleensä selvä merkki yrityksen maksuvaikeuksista ja odotettavissa olevista pakkoperintätoimista. Verovirasto on itse ryhtynyt tällaisiin toimiin muun muassa tekemällä maksusuoritusten välisenä aikana 22.10.1998 sittemmin esteilmoituksin palautetun ulosottohakemuksen Botnialle maksuunpannusta, maksamatta olevasta arvonlisäverosta. Veroviraston konkurssiuhkainen maksukehotus on saatettu Botnian tietoon 2.12.1998, minkä jälkeen Botnia on maksanut verovirastolle arvonlisäveroa kolmessa erässä yhteensä 89 785 markkaa. Nämä arvonlisäverosuoritukset ovat siten tapahtuneet veroviraston suoranaisten painostustoimien seurauksena.

Kanteessa tarkoitetut suoritukset liittyvät asiallisesti ja ajallisesti toisiinsa. Maksut on suoritettu varsin lyhyenä aikana muutama kuukausi sen jälkeen, kun Botnialle on kesäkuussa 1998 Vaasan piiritullikamarin tekemällä jälkiveropäätöksellä määrätty Botnian kantokykyyn nähden huomattava maksuvelvollisuus. Ensimmäistä kanteessa tarkoitettua maksusuoritusta oli lisäksi edeltänyt kolmen kuukauden ajanjakso, jolloin Botnia ei poikkeuksellisesti ollut suorittanut arvonlisäveroa lainkaan. Tämäkin seikka osaltaan osoittaa sen olleen maksuvaikeuksissa.

Ottaen huomioon siten maksuviivästysten kesto, veroviraston Botniaan kohdistamat perintätoimet sekä muut olosuhteet kanteessa tarkoitettuja maksusuorituksia ei voida pitää takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla tavanomaisina. Tätä arviointia ei muuta se, että Botnia on jo usean vuoden ajan suorittanut säännönmukaisesti arvonlisäveroerät myöhässä viivästysten vaihdellessa pääosin muutamasta päivästä pariin kuukauteen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Kanne hyväksytään. Botnia Juomat Oy:n Länsi-Suomen verovirastolle 15.10.1998, 16.11.1998, 27.11.1998, 3.12.1998, 9.12.1998 ja 22.12.1998 suorittamat velan maksut määrätään peräytymään. Länsi-Suomen verovirasto velvoitetaan palauttamaan yhtiön konkurssipesälle 211 944 markkaa.

Länsi-Suomen veroviraston on, jos se tahtoo käyttää hyväkseen takaisinsaantilain 25 §:ssä tarkoitettua jälkivalvontamahdollisuutta, valvottava saatavansa Botnia Juomat Oy:n konkurssissa Kauhavan käräjäoikeudessa kolmen kuukauden kuluessa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Kari Vesanen.